Historian havinaa

Steinerpedagogista aikuiskoulutusta
jo vuodesta 1978

Tampereen Rudolf Steiner -koululla on toiminut aikuiskoulutusta tarjoava Goetheanistinen seminaari jo 40 vuotta. 

Vuonna 1977 annettiin steinerkoulujen aseman vakiinnuttanut steinerkoululaki. Suomessa toimi tuolloin kolme steinerkoulua: Helsingin, Lahden ja Tampereen Rudolf Steiner -koulut. Laki velvoitti myös kouluttamaan steinerkoulujen opettajia sekä ryhtymään ”steinerpedagogiseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan yleisen koululaitoksen kehittämisen hyväksi”.

Tampereella alkoikin heti tammikuussa 1978  ”Peruskoulutus gotheanistiseen työskentelyyn kolmella opintosuunnalla – biodynaaminen, eurytminen ja pedagoginen”. Lukukauden kestävän kurssin jälkeen saattoi jatkaa steinerkoulun opettajan pätevyyden saamiseksi steinerpedagogisessa yleiskoulutuksessa (kolme lukukautta), suuntautua biodynaamisen viljelyn opiskeluun tai jatkaa kolmevuotiseksi tähtäävään eurytmiakoulutukseen.

Koulutus muotoutui pääosin kaksivuotiseksi työn ohessa suoritettavaksi varhaiskasvattajan ja luokanopettajan koulutukseksi. Seminaari on kouluttanut myös erityisopettajia ja perehdyttänyt aineenopettajia steinerpedagogiikkaan.

Neljäkymmentä vuotta on vierähtänyt. Snellman-korkeakoulu on saanut virallisen tutkintoon johtavan varhaiskasvattajien ja luokanopettajien koulutustehtävän. Goetheanistinen seminaari on palannut juurilleen johdattamaan ihmisiä virkistävien vesien ääreen kasvamaan ihmisinä ja siinä ohessa hankkimaan itselleen perhehtymistä steinerpedagogiikkaan.

Seminaari elää ajassa ja muotoutuu ajan tarpeisiin. Tiiviistä kaksivuotisesta opetuspaketista on avauduttu joustavampaan nykyihmisen arkeen istuvaan aikatauluun. Lähiopetus keskittyy syksyn seitsemään ja kevään kahdeksaan taiteelliseen ja toiminnalliseen lauantaihin sekä kuuteen torstai-illan luentoon. Muutamien laajempien kokonaisuuksien yhteydessä mukaan otetaan myös perjantai-ilta.

Opiskelijoille voidaan rakentaa omia oppimispolkuja lähiopetuksen lisäksi itsenäisen työskentelyn kautta. Steinerpedagogiikkaan perehtyvät aineenopettajat ja varhaiskasvattajat voivat kerryttää perehtymisvaatimuksia omassa tahdissaan kirjallisuuden, kirjallisten ja käytännöllisten töiden kautta.