Riemukkaat pulahtamiset johtavat elintärkeään taitoon 26.02.2020

Nykyisessä opetussuunnitelmassa on liikunnassa eräs taito, joka vaaditaan perusasteen päättävältä oppilaalta. Hänen tulee osata uida. Ensituntumalta miettien tämä vahva vaatimus yhden ainoan urheilumuodon osalta on jotenkin hassu. Pitäisihän sitä nyt osata juosta, suunnistaa, hiihtää ja pelata palloakin.

Vaatimus koskee kaikkia Suomen yhdeksännen luokan päättäviä oppilaita. Olen käynyt aiheesta monta kahvipöytäkeskustelua muissa kouluissa toimivien liikunnanopettajien kanssa. Yhden jos toisenkin opettajan mielessä pyörivät samat kysymykset. Mitäs tämä tarkoittaa arvioinnin suhteen? Entäpä koulut, joiden kunnan alueella ei ole uimahallia?

Näitä keskusteluja käydessäni tajuan aina koulumme oppilaiden ja oman asemani erinomaisuuden. Yhtenäiskoulun opettajana opetan oppilaita alakoulun kolmannelta luokalta lukion viimeiseen liikuntakurssiin asti. Tampereen steinerkoulu on upea näköala oppimiseen ja taitojen kehittymiseen. Samalla tämä on näköala, josta voi nauttia vain muutama liikunnanopettaja koko maassa. Tiedän, mitä pitää uinnin alkuopetuksessa tehdä, jotta myöhemmillä luokilla voidaan taidoissa edetä.

Olen itse ollut aina oikea vesipeto. Pikkupoikana kävin uimassa koko kesän ja joka päivä. Lukiolaisena aloitin laitesukelluksen Helsingin urheilusukeltajissa. Aloitin sukellusharrastuksen hieman vahingossa. Olin kesätyörahoilla kerännyt rahat laskuvarjohyppykurssiin, mutta alaikäisenä minulta vaadittiin vanhemman suostumus. Äiti ei suostunut hyppykurssiin – ei sitten millään. Aikamoisen riidan jälkeen päädyimme kompromissiin, ja sain aloittaa sukelluskurssin.

Mutta mitä siellä kolmannella luokalla pitää tehdä, kun uimaopetus altaassa alkaa? Vedessä pitää olla ennen kaikkea hauskaa! Uinti- ja totuttautumisleikkien pitää olla riemullisia veteen pulahtamisia. Hauskuus luo hyvää tunnelmaa ja uskoa omiin taitoihin. Tämä alkuopetuksen tunnelma kantaa pitkälle opetuksen edetessä myöhemmillä luokilla. Siksi jokaisen on tärkeää olla mukana alusta asti, vaikka uimataitoa ei olisikaan. Ei sitä edes tarvita alkuopetuksessa.

Uimahalleissa on mahtavaa porukkaa. Tampereen uimahallien valvojat oivaltavat hauskanpitämisen merkityksen lasten uimataidolle. En voi tarpeeksi ylistää uimavalvojien asennetta ja ammattitaitoa.

Uimme seitsemännellä luokalla oppilaiden kanssa SUH-taitomerkin tehtävät. Tavoitteena on 5 pisteen suoritukset eri uintitehtävistä. Hengenpelastustehtävän 5 pisteen suoritus on 200 m uimataitotesti. Kun näytän tätä suoritusta oppilaille taulukosta, muistan aina kysyä ”Kenen hengen pelastat uimataidollasi ensimmäisenä?”

Vastaus tuohon kysymykseen antaa hyvät perusteet opetussuunnitelman vaatimukselle. Uimataito on tärkeä kansalaistaito, mutta onhan se myös todella hauska urheilumuoto.

Ilkka Aaltonen
Liikunnanopettaja
Tampereen steinerkoulu