Uusi rehtorimme haluaa kohdata sinut 06.08.2020

Jenni Vilkman aloitti isojen arvojen äärellä

Tampereen steinerkoulun uusi rehtori KM, Jenni Vilkman on paljasjalkainen tamperelainen. Kesällä hän pääsi paluumuuttamaan lapsuudenmaisemiinsa Kalevaan.
– Kiersin reilun parikymmentä vuotta töissä ja opiskelemassa Helsingissä ja Vantaalla. Viimeksi työskentelin Valkeakoskella rehtorina. Nyt Kalevaan muuton jälkeen on haaveissa luopua autosta kokonaan, kunhan saan keskiraskaaseen tanskalaiseen polkupyörääni sähköt.
– Ihanaa. Kotini ikkunoista näkyy mummula, jossa vietin pienenä paljon aikaa. Toisista ikkunoista näkyy vanhempieni koti. Olen juurillani.
Vilkman opiskeli ensin sosionomiksi ja työskenteli lastensuojelutehtävissä.
– Olin monta vuotta koulukuraattorina. Pienessä kunnassa saatoin jopa kiertää kodeissa hakemassa koulupudokkaita kouluun ja selvittelemässä tilanteita perheiden kanssa. Tunsin perheet. Myös ne perheet, joilla ei ollut ongelmia. Sain keskittyä siihen, mitä lapsi todella tarvitsee.
Kasvatustieteiden maisteriksi hän on opiskellut Helsingin yliopistossa töittensä ohessa. Vilkman on työskennellyt luokanopettajana Ilolan koulussa Vantaalla ja vuodesta 2012 Valkeakoskella. Leppälän koulussa hän työskenteli aluksi luokanopettajana, sitten rehtorina. Erityisopettajana hän toimi Pälkäneellä ja Anna Tapion koulussa.
Mikä opettajan työssä viehätti?
– Aluksi erityispedagogiikka. Halusin ehdottomasti opettajan pätevyyden, koska kuraattoritaustastani johtuen erityisopetus kiinnosti. Erityisopettajavuosinani keskityin lasten ja nuorten oppimisvaikeuksiin ja sosiaalis-emotionaalisiin ongelmiin. Sain auttaa ja tukea hyvin erilaisia lapsia yhteistyössä muiden opettajien kanssa. Sain ennen kaikkea tuntea lapsen ja hänen perheensä.
– Juuri siksi minua viehättää, että steinerkoulun opettaja oikeasti tuntee oppilaansa. Luokalla on kahdeksan vuotta sama opettaja. Tämä on ehkä hienoimpia juttuja, mitä koulu voi lapselle tarjota. Oppilaan tuntemus on onnistuneen opetuksen perusta.
Opettajan oppilaantuntemustaito tulee väistämättä kantavaksi voimaksi ryhmässä, joka pysyy steinerkoulussa samana vuosikaudet.
– Ja ryhmätyötaitoa me tarvitsemme koko loppuelämän. Samoin tunnetaitoja.

Taiteen läpäisykyky

Steinerkoulussa kaikki opetus on taiteen läpäisemää.
– Visuaalisuus, tarinallisuus ja draama otetaan steinerkoulussa hyvin vahvasti huomioon kaikessa opetuksessa. Kun opittavan asian joko tekee, piirtää, maalaa, näyttelee, tuntee, haistaa tai maistaa niin muistijälki on laadukas ja pysyvä. Teorioiden mukaan oppimisen tulisi olla mahdollisimman konkreettista hyvin pitkälle. Nykytiedon mukaan jopa parikymppisen oppimisessa pitäisi olla paljon konkretiaa. Usein yläkouluikäisiltä vaaditaan sellaista abstraktia ajattelua, johon heidän aivonsa eivät ole vielä valmiita.
Vilkmanin mielestä steinerkoulun tarjoama koulutus on hyvin kokonaisvaltaista, ja siksi se ohjaa oppilaan tahtomaan asioita.

Kiireen puuttuminen

Vilkman tunnistaa yhteiskunnassa lapsia ja nuoria ympäröivän kiireen. Hän ei todellakaan näe, että snapscoren kerääminen tai pakkotahtinen some-julkaiseminen koituisi lapsen eduksi.
– Lapsilla on luonnolliset herkkyyskautensa. Yhteiskunta tuhoaa herkkyyskausien mukanaan tuomaa kehitystä älylaitteiden tuomalla hektisyydellä. Jatkuva kiire ja some-julkaisupaine vievät lapsen herkkyydeltä tilan ja ajan. Steinerkoulussa on onneksi aikaa oppia rauhassa.
Vilkman on onnellinen. Hänen poikansa pääsi vaihtamaan steinerkouluun. Poika on kuulemma koko kesän harjoitellut, jotta pääsee uusien koulukavereittensa vauhtiin. Harjoitellut – siis kaunokirjoitusta.
– Eihän peruskoulussa sellaista ollut. Poika istuu paikallaan ja nauttii rauhasta, koska kaunokirjoitus on kiireetöntä. Tämä on se arvo, mitä nyky-yhteiskunnassa pitää korostaa.
Eikä kaunokirjoittajan iällä ole väliä. Näppäimistöä ehtii tanssittaa sitten, kun sen aika tulee, jos tulee.

Repullinen potentiaalia

Vilkmanin mielestä jokaisessa lapsessa on valtava potentiaali. Ammattitaitoinen opettaja löytää kunkin lapsen vahvuudet.
– Ja heikkoudetkin opitaan käsittelemään rakentavasti. Lapsi saa luvan ajatella, että okei, tämä ei ihan ole se mun juttu, mutta opettelen ja treenaan. Tai että tarvitsen tukea. Kysyn opettajalta.
– Lapset saavat loistaa, jos heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Peruskoulu on aina suosinut hiljaisia tyttöjä ja pojathan nyt ovat poikia. Entäpä hiljaiset pojat tai räväkkäät tytöt? Meillä lapsi on yksilö ja hänen persoonaansa tutustutaan lämmöllä.

Yhteiseen suuntaan

Vilkman katsoo Tampereen steinerkoulun rehtorin tehtävän olevan strategista ja pedagogista johtamista.
– Vastaan siitä, että kaikilla on suunnilleen sama käsitys suunnasta ja ymmärrys siitä, miten koko kouluyhteisö rakentaa suunnan yhdessä. Steinerkoulussa kaikki tehdään yhdessä, joten siksi haluan kuulla opettajia, oppilaita, henkilökuntaa ja huoltajia. Yhteinen visio kantaa pitkälle, koska jokainen aikuinen on meillä lasta varten.
– Määrittelemme myös koulumme luovuttamattomat arvot. 100-vuotiaan steinerpedagogiikan arvopohja on vahva, mutta sen tueksi selvitämme, nouseeko sen rinnalle arvoja, joista jokainen haluaa pitää kiinni tässä hetkessä ja tulevaisuudessa.
Käytännössä uuden rehtorin työpäivät rytmittyvät lukuisilla luokkakäynneillä, keskusteluilla, yhteydenpidolla ja erilaisilla työryhmillä.
– Haluan olla läsnä. Tutustun käytäntöihin luokissa ja niiden ulkopuolella, oppilasravintolassa ja välitunneilla. Jokaisella opettajalla on luova oma tapa opettaa, ja on mahtavaa päästä tutustumaan erilaisiin työtapoihin.
– Rehtorilta odotetaan myös päätöksiä ja linjanvetoja, joilla yhteiseen suuntaan pääsemme. Joskus päätöksiä on tehtävä nopeasti, kuten koronakeväänä kaikissa kouluissa tuli tehtyä.
Vilkmanin mukaan huoltajien osallisuus ja osallistuminen koulun toimintaan on äärimmäisen tärkeää.
– Vanhempien osallisuus näkyy meillä kaikessa niin koulun arjessa kuin juhlassa. En voi kuin ihailla sitä määrää ja laatua, jota vanhemmat ja huoltajat lapsensa koulun eteen tekevät.
Koulu on lasten, nuorten ja aikuisten työpaikka, jossa jokaisella pitää olla turvallinen ja hyvä olla.

Teksti: Miika Kaukinen